22.2.2012

V-aatteet


Selailin tässä yksi päivä läpi vanhoja kuvia ammattikoulu ajoilta ja mieleen nousi eräs tapahtuma..

Olin matkalla kotoa kouluun yhtenä päivänä kesän loppupuolella amiksen toisella luokalla. Olimme sopineet koulukaverini kanssa menevämme koulun jälkeen ottamaan kuvia jossain päin Helsingin keskustaa.
Kävelin läheisen lukion ohi ja vastaan tuli kaksi ikäistäni tyttöä. Sain osakseni heiltä pitkiä katseita ja satuin ohimennen kuulemaan seuraavan kommentin:
”Kelaa jos mä näyttäisin nykyään tolta!” -Tunne oli molemminpuoleinen.

Mielestäni vaatteissani, taikka ulkonäössäni ei ollut mitään kauhisteltavaa.. Punaiset hiukset rusetilla niskassa, valkoinen kauluspaita, korsetti, musta jakkutakki, mustat polvihousut ja pitkät saappaat. Ehkä olin vain tyttöjen mielestä pelottava kummajainen ja aiheesta oli syytä huomauttaa kovaan ääneen.

Olin amiksen alussa päättänyt, etten enää antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa pukeutumiseeni. Mutta tämä ohimennen esitetty huomautus jäi silti mieleen. Ei sinänsä että olisin loukkaantunut, sillä se sai minut miettimään syitä siihen, miksi toiset kokevat suurtakin tarvetta sulautua suureen massaan.
Mutta olisiko minusta yhdeksi massamuodin muavaamaksi olennoksi? Pystyisinkö tosiaan sulautumaan siihen epämääräiseen massaan, jonka pukeutumisen määrittelee muutama korkeille korokkeille nostettu henkilö? Toisaalta olisihan se aika turvallista, en herättäisi kummemmin huomiota -en negatiivista enkä positiivista.

Jotkut viestittävät selkeästi pukeutumisellaan asemaansa, mielipiteitään, kantaansa jostain asiasta tai elämänasenteestaan ja mieltymyksistään. Mitä sitten viestittävät nuo legginseihin ja trikootoppeihin pukeutuvat (kloonit)? Ehkä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta tai muotitietoisuuttaan. Onneksi meitä on kuitenkin moneksi. Ja vaikka minulla ei ole mitään edellämainittuja vastaan, en silti aivan ymmärrä heidän eräänlaista turvallisuuden kaipuutaan.

En ole koskaan osannut määritellä tai rajata käsitystä omasta ”tyylistäni” -se nimittäin on täysin aamuisesta fiiliksestä -tai vaihtoehtoisesti tilanteesta kiinni. Luonnollisesti niittvyö ja verkkosukat eivät kuulu työasuuni. Mutta mitä edes on erilainen pukeutuminen? Sitäkö että on päässä silinteri ja kilo kajaalia, korsetti ja tyllihame? Erilaisuus taitaa olla kaikkea sitä, mitä massa ei hyväksy tai ymmärrä. Joten taitaa olla aika unohtaa muiden kyräilyt ja tuhahtelut ja jatkaa samaa rataa, mitä tähänkin asti..
Harmi vain sinänsä... Sillä se tyttö, jonka ohitin matkallani sinä loppukesän päivänä, ei taida koskaan saada tietää mistä kaikesta jää paitsi.


Tässä kuvamateriaalia siltä päivältä.                      


Terveisin, Identiteettinsä tähän kaikkeen sekasortoon mahdollisesti kadottanut.

Anna Laitila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti