26.2.2012

Polttoreikiä esiripussa


On asioita joista unelmoi ja niiden eteen tekee paljon töitä mutta tulosta ei tule ja sitten on asioita jotka tapahtuu kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa juuri siellä oikeassa paikassa. Paikassa mistä ei osannut edes unelmoida.

Näin kohtasin Remaken viime syksyllä. Kuljettuani useita kertoja Remaken tilojen ohi ihaillen ikkunan unikkoa ja kuikisteltuani sisään viimein eräs päivä jalkani päättivät puolestani ja johdattivat minut sisälle asti. Viikko tämän jälkeen aloitinkin Remade tiimin jäsenenä innokkaana toteuttamaan ideoitani!



Olen ihminen jolla on samalla hyllyllä karmivat kipsivalokset hampaistani (ennen oikomista) ja kimalteleva yksisarvis koriste. Kontrastit ja niiden yhdistäminen ovat aina kiehtoneet minua. Remadella tekemieni vaatteiden tyyliä kuvailisin runotytöksi baaritappelussa. Kovia ja kevyitä materiaaleja revittyinä sekä poltettuina, somistettuna helmillä ja raaoilla tikkauksilla.

Haluan kyseenalaistaa luomusteni kautta ihmisten yleisiä olettamuksia siitä mitä "voi" yhdistää keskenään ja mikä on "tyylikästä" ja mikä taas "mautonta". Eniten innostun asioista jotka ovat niin rumia että niistä tulee jo hienoja, siis aivan övereitä. Koulussa nahkakurssilla otin tehtäväkseni tehdä mauttomimman nahkapala laukun ikinä. Keräsin luokkalaisteni nahkarippeet ja kaavat otin Prisman muovipussista. Lopputulos oli aivan överi, ihanaa.


Viime maanantaina tullessani kotiin minua odotti kauan odotettu lähetys. Tuotelaput omalla nimellä varustettuna. Egoni pomppi aropupun tavoin kaakattaen joutsenen sävelkorvalla. Eli lievästi sanottuna olin innoissani.

Huomasin jokin aika sitten selatessani muistikirjastani miten olin viime syyskuussa kirjoittanut ylös asioita joita haluaisin tehdä. Yksi listan asioita oli uniikki vaatekappale mallisto kierrätysmateriaaleista. No, here I am now, jee. Ajatuksen voimaa ei pidä aliarvioida, eikä myöskään lausutun tai kirjoitetun sanan. Jo sanoessani ääneen sen mitä haluat aloitat luomisen.


Remade on työskentely tapana täydellisin mitä minulle voi olla. Se että voin toteuttaa ideani ilman rajoituksia, omalla ajallani, omalla aikataulullani on rauhoittavaa. Mennessäni työskentelemään Remakelle koen meneväni ennemminkin rentoutumaan ja innostumaan kuin "tekemään työtä".

Minulla on tapana tehdä miljoona asiaa samaan aikaan pomppien asiasta ja paikasta toiseen (kuten tässä postauskessa). Saan näkemyksen uudesta vaatteesta ja työstän sitä kunnes kyllästyn, silloin onkin aika ottaa esiin toinen keskeneräinen työ ja jatkaa sen työstöä.


Luonnollisesti näiden töiden työstämisen väliin mahtuu myös kahvin juontia, musiikin vaihtoa ja fiilistelyä tanssimalla ympäriinsä ylemmän kuvan henkeen.

Lisä vinkkeliä tyylistäni, ajatuksistani ja minusta lihaa ja verta olevana olentona löytyy henkilökohtaisesta blogistani.

Nea J.

22.2.2012

V-aatteet


Selailin tässä yksi päivä läpi vanhoja kuvia ammattikoulu ajoilta ja mieleen nousi eräs tapahtuma..

Olin matkalla kotoa kouluun yhtenä päivänä kesän loppupuolella amiksen toisella luokalla. Olimme sopineet koulukaverini kanssa menevämme koulun jälkeen ottamaan kuvia jossain päin Helsingin keskustaa.
Kävelin läheisen lukion ohi ja vastaan tuli kaksi ikäistäni tyttöä. Sain osakseni heiltä pitkiä katseita ja satuin ohimennen kuulemaan seuraavan kommentin:
”Kelaa jos mä näyttäisin nykyään tolta!” -Tunne oli molemminpuoleinen.

Mielestäni vaatteissani, taikka ulkonäössäni ei ollut mitään kauhisteltavaa.. Punaiset hiukset rusetilla niskassa, valkoinen kauluspaita, korsetti, musta jakkutakki, mustat polvihousut ja pitkät saappaat. Ehkä olin vain tyttöjen mielestä pelottava kummajainen ja aiheesta oli syytä huomauttaa kovaan ääneen.

Olin amiksen alussa päättänyt, etten enää antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa pukeutumiseeni. Mutta tämä ohimennen esitetty huomautus jäi silti mieleen. Ei sinänsä että olisin loukkaantunut, sillä se sai minut miettimään syitä siihen, miksi toiset kokevat suurtakin tarvetta sulautua suureen massaan.
Mutta olisiko minusta yhdeksi massamuodin muavaamaksi olennoksi? Pystyisinkö tosiaan sulautumaan siihen epämääräiseen massaan, jonka pukeutumisen määrittelee muutama korkeille korokkeille nostettu henkilö? Toisaalta olisihan se aika turvallista, en herättäisi kummemmin huomiota -en negatiivista enkä positiivista.

Jotkut viestittävät selkeästi pukeutumisellaan asemaansa, mielipiteitään, kantaansa jostain asiasta tai elämänasenteestaan ja mieltymyksistään. Mitä sitten viestittävät nuo legginseihin ja trikootoppeihin pukeutuvat (kloonit)? Ehkä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta tai muotitietoisuuttaan. Onneksi meitä on kuitenkin moneksi. Ja vaikka minulla ei ole mitään edellämainittuja vastaan, en silti aivan ymmärrä heidän eräänlaista turvallisuuden kaipuutaan.

En ole koskaan osannut määritellä tai rajata käsitystä omasta ”tyylistäni” -se nimittäin on täysin aamuisesta fiiliksestä -tai vaihtoehtoisesti tilanteesta kiinni. Luonnollisesti niittvyö ja verkkosukat eivät kuulu työasuuni. Mutta mitä edes on erilainen pukeutuminen? Sitäkö että on päässä silinteri ja kilo kajaalia, korsetti ja tyllihame? Erilaisuus taitaa olla kaikkea sitä, mitä massa ei hyväksy tai ymmärrä. Joten taitaa olla aika unohtaa muiden kyräilyt ja tuhahtelut ja jatkaa samaa rataa, mitä tähänkin asti..
Harmi vain sinänsä... Sillä se tyttö, jonka ohitin matkallani sinä loppukesän päivänä, ei taida koskaan saada tietää mistä kaikesta jää paitsi.


Tässä kuvamateriaalia siltä päivältä.                      


Terveisin, Identiteettinsä tähän kaikkeen sekasortoon mahdollisesti kadottanut.

Anna Laitila

19.2.2012

Tervetuloa lukemaan Remade blogia!





Remade on kokonaan energiajätteestä tai kierrätysmateriaaleista valmistettu uniikkivaatemallisto, jota tekevät kuusi vaatetusalan ammattilaista Remaken perustajan Mirjamin johdolla.
Historia
Remade sai alkunsa vuonna 2007 KatuDesign nimen alla elellen hiljaiseloa Remaken muiden konseptien sivulla. Vuonna 2010-2011 Remaden toiminta sai uutta potkua ja Remade osallistui viiteen muotinäytökseen mukaan lukien Hengen ja tiedon sekä Kierrätystehdas messuilla. Viimeisen syksyn aikana Remade virkosi uusien ja vanhojen tiimiläisten innostuksen myötä. 

Motiivimme

Kaikkia Remade tiimiläisiä yhdistää halu muuttaa yhteiskunnan yleistä kulutus-käsitystä vaate kerrallaan. Tarjota ihmisille vaihtoehto jota tukemalla he voivat tukea kestävää kehitystä ja levittää sen sanomaa.


Ihminen tuo eittämättä ilmi pukeutumisensa kautta niin persoonallisuutensa kuin myös arvomailmansakin joten mikä olisikaan parempi tapa herättää keskustelua ja saada kanssa eläjät pohtimaan omia kulutustottumuksiaan, kuin pukeutua materiaaliin joka voisi yhtä hyvin olla kaatopaikalla. ellei joku osaava olisi sitä pelastanut ja muokannut uuteen elämään. Yhteiskunnallamme olisi täysi potentiaali materiaalien puolesta kokonaisvaltaiseen uudelleentuotantoon, mutta tekijöitä tuntuu olleen tähän asti vähän. Tämä on yksi epäkohdista, johon Remade pyrkii toiminnallaan puuttumaan.


Tiimiläiset, heidän itsensä esitteleminä:



Mirjami Malleus-Lemettinen “Smirre”
Olen Remaken toinen perustaja ja Remaken joka paikan höylä! Päivätyönä teen eko-ompelimovastaavan työtä sekä hoidan koko Remaken ja sitä ympäröivän EkoPuodin asioita. Tällä hetkellä opiskelen lisäksi oppisopimuksella kampaajaksi ja häärään monissa yhdistys asioissa mukana ja toimin aktiivisena yhteiskunta vaikutteisena äänitorvena. Muina aikoin kun en häsää jotain Remakeen liittyvää häärin neljän lapsen kanssa kotosalla. Remade alkoi kutista mun päässä tuossa pari vuotta sitten kun oltiin Pian kanssa tehty Remakee pari vuotta. Virallisesti Remaden toiminta alkoi pilotti vuodella vuoden 2010 syksyllä jolloin siihen haettiin tekijöitä työkkäristä saakka. Mulle Remade on höyryn päästöä ja luovan kanavan ylläpitoa. Olen aina ollut taiteilija ja Remaden kautta saan antaa itsestäni taiteilijana ja ammattilaisena kaikkeni ja luoda juuri sitä mitä päähän pälkähtää. Pyrin aika pitkälti tuomaan vaatteisiini jotain uutta joko muotoiluteknisesti tai jollain muulla tavalla. Joskus vaatteen syntyyn tosin riittää pelkkä materiaali ja siitä sitten veistelen “materiaalin toivoman” jutun. 15-vuotta alalla toimineena ja koko ikäni vaatteita tehneenä ei ole oikeastaan mitään mitä en voisi näissä jutuissa tehdä.
Päivi Leino
Olen valmistunut helsingin palvelualojen oppilaitoksesta  pukuompelijaksi v.2005 ja työskennellyt tämän jälkeen mm. Kierrätyskeskuksen Plan-B -malliston parissa suunnitellen ja valmistaen lähinnä laukkuja. Remakelle tulin työharjoittelun kautta ja jäin työskentelemään silloin aluille laitettuun Remade projektiin.
Suunnittelen ja valmistan NightinGales-mallistoa Remade projektissa. Vaatteeni ovat kaikki yksittäiskappaleita ja mallistoon kuuluu myös laukkuja.  Innoittajana mallistossa toimivat erilaiset muodot ja tekstuurit joita yhdistelen ennakkoluulottomasti ja kokeilunhaluisesti. Tummanpuhuvassa, neutraalissa väripaletissa pääsevät oikeuksiinsa juuri nämä  yksityiskohdat ja mustan eri sävyjen variaatiot. Pyrin päästämään irti konventionaalisesta ajattelusta kohti innovatiivisempia leikkauksia ja muotoja, kuitenkin säilyttäen vaatteen käyttökelpoisuuden ja mukavuuden.



 Anna Laitila
Tulin Remakelle ensimmäistä kertaa ammattikoulun ensimmäisellä työharjoittelujaksolla 2009. Minulla oli ollut hieman ongelmia harjoittelupaikan löytämisessä, sillä en olisi halunnut tavalliseen vaateliikkeeseen töihin. Remaken mainoksen löysin sattumalta Hengen ja Tiedon messujen lehdestä ja kiinnostuin heti eko-ompelimo ideasta. Sille tielle sitten jäinkin.
Valmistuin keväällä 2011 Espoon Omniasta kaksoistutkinnolla vaatetusartesaaniksi. Tällä hetkellä pidän välivuotta ja aloitan ensi syksynä 2012 HAMKissa muotoilupuolella. Lähellä sydäntäni ovat massasta erottuvat ja uniikit vaatteet, joihin yhdistelen eri värejä ja teemoja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Haavenani olisi valmistaa tulevaisuudessa myös tyylikkäitä ja omaperäisiä jalkineita kierrätysmateriaaleista.



Eve Ruottinen
Kahvin voimalla toimiva outo pieni eläin, joka on valmistunut Helsingin Palvelualojen Ammattioppilaitoksesta, Roihuvuoren koulutusyksiköstä Vaatturiksi 2007, sekä Modistiksi 2009. Modisti- opintojen jälkeen innostui näpertelemään kaikenlaista: koruista itse sidottuihin kirjoihin ja pehmoleluihin. Myös Cosplay harrastus sai enemmän tuulta purjeisiin ompelutaitojen kehittyessä. Opiskelujen jälkeen Evestä tuli työtön, vaikka hän haki useaan paikaan töihin sekä työharjoitteluun. Onneksi Remake Ekodesign oli hakemassa Työvoimatoimiston kautta jäseniä ensimmäiseen Remade tiimiinsä ja sieltä tulikin kutsu haastatteluun. Paikkaa tiimissä hän ei kuitenkaan saanut, mutta pitkän yrittämisen ja sumplimisen jälkeen Remake otti Even työharjoitteluun. Ja 6 kuukauden työharjoittelun jälkeen löytyi viimein myös paikka Remade tiimissä.



Liisi Lehto
Olen kevään 2011 vaatetusalan artesaani ja ylioppilas. Artesaaniksi opiskelin Jyväskylän ammattiopiston käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Remade-tiimiin päädyin mukaan oltuani opiskeluaikanani Remakella työssäoppimassa.
Ympäristöasiat ovat erittäin lähellä sydäntäni, joten nautin vaatteiden suunnittelusta ja valmistuksesta enemmän käyttäessäni kierrätysmateriaaleja, kuin tehdessäni uudesta. Koen näin kantavani paremmin oman osuuteni tämän yhteisen planeettamme suojelemisesta. Vaatteiden kierrätysmateriaaleista valmistaminen tuo myös työhön omat mielenkiintoiset haasteensa ja asettaa työskentelylle erilaiset lähtökohdat.
Luonnosta välittäminen ei näyttäydy elämässäni vain ekologisina elämäntapoina, vaan luonto on minulle myös suuri inspiraation lähde. Inspiroidun myös muiden ihmisten persoonallisista tyyleistä, musiikista, itämaisista kuoseista, keijukaismaisesta boheemin romanttisesta tyylistä ja eritoten 1950-luvun supernaisellisesta muodista. Mallistoni onkin suloinen sekoitus boheemia romanttisuutta ja 50-luvun ihanaa naisellisuutta, paikoittain itämaisesti maustettuna. Kuulostaa ehkä hieman ristiriitaiselta, mutta juuri siinä ihana suunnittelullinen haaste ja malliston juju juuri piilevätkin!




Nea Jokinen varttui Saimaalla leikitellen ajatuksella tulla isona leipovaksi salaiseksi agentiksi joka itse puvustaa undercover tehtäviensä garderoopin ja käsikirjoittaa hurjimmat vakooja seikkailunsa elokuvaksi. Sekalaisista mielenkiinnon kohteista eniten häntä kuitenkin kismitti ajatus osata valmistaa itse vaatteensa ja herättää visionsa henkiin. Tämä ajoi Nean opiskelemaan vaatetusalaa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoon, josta hän valmistui vaatetusalan artesaaniksi keväällä 2011. Ammattikoulussa opinnäytetyönä tehty minimallisto jätti haaveen kipinän luovasta työstä jonka avulla muuttaa ihmisten näkemyksiä kuluttamisesta ja elämästä positiivisempaan, kestävääkehitystä tukevaan suuntaan. Koko elämänsä vannottuaan vastustusta Helsinkiä kohtaan hän päätyi syksyllä 2011 muuttamaan pääkaupunkiseudulle suunnitelmana löytää työtä ja opiskelupaikka. Kuin kohtalon ohjaamana hänen jalkansa kuljettivat hänet Remakelle ja nyt hän työskentelee Remade merkin alla valmistaen yksittäisvaatekappaleita ihmisille jotka haluavat tuoda ilmi persoonansa ja aatteensa, ihmisille jotka eivät pelkää olla omia itsejään.



Remade tiimiläiset luovat tuotoksensa Remaken Hakaniemen tiloissa sekä kotona, tai omilla työhuoneillaan.Remade on haastava mutta inspiroiva projektiluontoinen työskentely malli, jossa mukana olijat  toimivat yrittäjämaisesti mutta työyhteisön tukemana. 

Remade malliston tuotteet ovat myynnissä Remaken Hakanimen tiloissa. Kaikista vaatteista on mahdollisuus saada versio omien mittojen ja maun mukaan.
Remade