26.2.2012

Polttoreikiä esiripussa


On asioita joista unelmoi ja niiden eteen tekee paljon töitä mutta tulosta ei tule ja sitten on asioita jotka tapahtuu kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa juuri siellä oikeassa paikassa. Paikassa mistä ei osannut edes unelmoida.

Näin kohtasin Remaken viime syksyllä. Kuljettuani useita kertoja Remaken tilojen ohi ihaillen ikkunan unikkoa ja kuikisteltuani sisään viimein eräs päivä jalkani päättivät puolestani ja johdattivat minut sisälle asti. Viikko tämän jälkeen aloitinkin Remade tiimin jäsenenä innokkaana toteuttamaan ideoitani!



Olen ihminen jolla on samalla hyllyllä karmivat kipsivalokset hampaistani (ennen oikomista) ja kimalteleva yksisarvis koriste. Kontrastit ja niiden yhdistäminen ovat aina kiehtoneet minua. Remadella tekemieni vaatteiden tyyliä kuvailisin runotytöksi baaritappelussa. Kovia ja kevyitä materiaaleja revittyinä sekä poltettuina, somistettuna helmillä ja raaoilla tikkauksilla.

Haluan kyseenalaistaa luomusteni kautta ihmisten yleisiä olettamuksia siitä mitä "voi" yhdistää keskenään ja mikä on "tyylikästä" ja mikä taas "mautonta". Eniten innostun asioista jotka ovat niin rumia että niistä tulee jo hienoja, siis aivan övereitä. Koulussa nahkakurssilla otin tehtäväkseni tehdä mauttomimman nahkapala laukun ikinä. Keräsin luokkalaisteni nahkarippeet ja kaavat otin Prisman muovipussista. Lopputulos oli aivan överi, ihanaa.


Viime maanantaina tullessani kotiin minua odotti kauan odotettu lähetys. Tuotelaput omalla nimellä varustettuna. Egoni pomppi aropupun tavoin kaakattaen joutsenen sävelkorvalla. Eli lievästi sanottuna olin innoissani.

Huomasin jokin aika sitten selatessani muistikirjastani miten olin viime syyskuussa kirjoittanut ylös asioita joita haluaisin tehdä. Yksi listan asioita oli uniikki vaatekappale mallisto kierrätysmateriaaleista. No, here I am now, jee. Ajatuksen voimaa ei pidä aliarvioida, eikä myöskään lausutun tai kirjoitetun sanan. Jo sanoessani ääneen sen mitä haluat aloitat luomisen.


Remade on työskentely tapana täydellisin mitä minulle voi olla. Se että voin toteuttaa ideani ilman rajoituksia, omalla ajallani, omalla aikataulullani on rauhoittavaa. Mennessäni työskentelemään Remakelle koen meneväni ennemminkin rentoutumaan ja innostumaan kuin "tekemään työtä".

Minulla on tapana tehdä miljoona asiaa samaan aikaan pomppien asiasta ja paikasta toiseen (kuten tässä postauskessa). Saan näkemyksen uudesta vaatteesta ja työstän sitä kunnes kyllästyn, silloin onkin aika ottaa esiin toinen keskeneräinen työ ja jatkaa sen työstöä.


Luonnollisesti näiden töiden työstämisen väliin mahtuu myös kahvin juontia, musiikin vaihtoa ja fiilistelyä tanssimalla ympäriinsä ylemmän kuvan henkeen.

Lisä vinkkeliä tyylistäni, ajatuksistani ja minusta lihaa ja verta olevana olentona löytyy henkilökohtaisesta blogistani.

Nea J.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti