Olen tehnyt todella paljon töitä viimeisen vuosikymmenen aikana edistääkseni kaikenlaisien kiertotalouden piiriin kuuluvien toimintamallien takaisin jalkautusta tekstiili -ja muotialalle. Törmäsin tänään aamulla artikkeliin korjausompelu hommista ja ”ärryin” kirjoittamaan alla olevan tekstin aiheesta… Remaken ytimessä on korjausompelu ja alunperin kun Remakea perustetiin olikin ideana luoda uusi fuusioitu liiketoimintamalli, jossa yhdistyvät korjausompelimo ja nk. perinteinen ateljee eli mittatilausompelimo.. visioimme, että yrityksemme tulisi olemaan siis jotain näiden kahden väliltä - toki niin, että kierrätysideologia läpäisisi toimintaa kokonaisuudessaan.
Tämä avautuminen tulee nyt todella sydämestä ja ainoastaan siksi, että itse olen onnekseni OLLUT korjausompeluksissa korvia myöten ja sillä itseni toistuvasti uuvuttanut. En siksi enää niitä oikeastaan suostu tekemään vaikka ne hommat osaan timantin kovalla ammattitaidolla ja varmasti parhaiten Suomessa - anteeksi tästäkin jo etukäteen - tiedän että meitä suomalaisia kismittää jos joku uskaltautuu sanomaan näin itsestään. Tässä pohdintojani omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani käsin.
Lisää koulutusta ja perehdytystä tarvitaan
Voin kertoa, että suurin osa kenttämme tekijöistä voisi sanoa olevan itseoppineita - kyllä - itseoppineista ammattilaisista, jotka ottavat työstään alihintaa ja ehkäisevät myös alan kehittymistä miksikään muuksi kuin ”hikipajamaiseksi” toiminnaksi. Korjausompelua ei systemaattisesti opeteta edelleenkään ammatillisissa opinnoissa, kuin valinnaisena pienenä 15 ospin osana. Jos törmään lauseeseen jossa todetaan että ”töitä on enemmän kuin kerkii tekemään” Kertoo se siitä ettei hinnoittelu ole kohdillaan. Kun hinnoittelu on kohdillaan ei töitä tule kuin riittävästi ja niistä saa saman kassavirran aikaiseksi. Matalasti hinnoitelulla korjausompelimo touhulla/työllä elättää nippanappa itsensä ja kattaa toiminnasta syntyneet kulut - liiketilojen vuokrat ovat alueittain nousseet viimeisen viiden vuoden aikana aivan naurettavalle tasolle ainakin Helsingissä ja mitä tuleekaan näihin sienien kaltaisesti nousevien kauppakeskusten vuokrahinnat.
Mikä on liiketoimintaa ja mikä ammatin harjoittamista?
Kotona ompelimohommia tekevä porukka ovat oma porukkansa. He tuntuvat kovinkin helposti ottavan itseensä, jos tekemisen laatuaan edes viitteellisesti arvostelee. Lähtokohtaisestihan on niin, että kukin siis toimii kuten parhaaksi näkee ja tämä ei missään tapauksessa ole arvostelun asia, mutta kun arvostueluksi käy mm. Se jos sanoo, että kun puhutaan liiketoiminnan kehittäminen ei se oikein meidän alalla onnistu kotoota käsin. Eihän tämä ole arvostelua vaan toteamus. Ehkä näkökulma olisi syytä avata. Mikäli haluamme kehittää tekstiili- ja muotialan houkutelevuutta ja kannattavuutta ei se onnistu tälläisen esimerkin antamisella. Sille, että joku tekee kotoota käsin omaa ammatin harjoittamista on eri asia kuin se, että luodaan skaalautuvaa ja alaa kehittävää liiketoimintaa ja siihenkin on syynsä että näin toimii… joko toiminta pidetään kotona omista henkilökohtaisista syistä tai siitä syystä ettei toiminnan kassavirta kestä liiketilasta syntyviä kuluja.
Palkkaus ja oppisopimus retuperällä
Palkkaus on unelma ja oppisopimukseen ei pystytä ottamaan ketään, sillä hyvä että rahat raatamisella tuotetuista rahoista tosiaan riittää edes omiin tarpeisiin. Ompelutyö on raskasta ja keholle erittäin kuluttavaa... selkä ja hartiat painuu kasaan ja nivelet kuluu pikavauhtia kivuliaiksi. Tämä jälleen etenkin silloin kun töitä tehdään liian halvalla, pitää hakata kamaa kasaan monikertaisia määriä ja työpäivät varmasti venyvät pitkiksi, jotta kassavirta saadaan vastaamaan kuluja. Mikäli työn ohella ohjaa vielä harjoittelijoita toimii ainoastaan koulutusta tuottavana toimijana- saamatta siitä kuitenkaan oikeastaan mitään korvausta- toki ilon toisen oppimisesta saa. Monesti nykypäivänä harjoittelijoilla on paljon mielenterveysongelmia ja motivaatioon vaikuttavia hahmottamis - tai keskittymisongelmaa... ja siis tässä haluan sanoa ongelmaa ei haastetta koska näin todella on. Meillä on vuosien varrella ollut eripituisissa harkkauksissa monia satoja tyyppejä joten kokemusta tästä kyllä löytyy.
Koulutus kuntoon - vaiko onko se jo kunnossa?
Toimin myös opetushallituksen ammattillisen neuvottelukunnan jäsenenä ja se on antanut oivan näköalapaikan sille, miten koulutustamme kehitetään ja rakennetaan. Sain tehdä nykyisten kiertotaloutta koskevien valinnaisten tutkinnon osien eteen melkoisesti töitä ja taisinpa paukauttaa jonkin kerran ihan nyrkillä pöytäänkin. No - sentään saatiin valinnaisia sen verran tarjottimelle, että jos oikein halukas immeinen löytyy voi hän tänä päivänä suorittaa ammatillisen tutkintonsa lähestulkoon kiertotalous painotteisesti. Ongelma ei siis suinkaan ole siinä etteikö toivottua sisältöä olisi nimellisesti tarjolla... ehei. Ongelmaksi muodostuu se, että opetussisällön tuottaminen ja valinnaisten tutkinnon osien tarjoaminen on pitkälti kiinni siitä sattuuko opettaja olemaan itse asiasta valveutunut vai ei.
Poliittiset muutokset avuksi!
Yksi asia mitä olemme kolleegoiden kera paljon keskustelleet ja aihe nousee esiin aina aika ajoin on poliittiset ohjauskeinot. Jos kiertotalouspohjaisesti toimivien yritysten arvonlisäverotukseen tehtäisiin edes jonkinlaisia muutoksia kuten porrastus sen mukaan mitä enemmän yritys voisi osoittaa toimivansa tietyn kriteeristön täyttäen tai puhtaasti niin, että jos olisi osoitettavissa, että yritys täyttäisi kiertotalouspohjaisen toimijan kriteerit siirtyisivät nämä alvittoman toiminnan piiriin kokonaan.. ei siksi, että tällä poljettaisiin hintoja vaan siksi, että kyseisen toimintamallin osalta päästäisiin kilpailukykyisenpään liiketoimintaan yleisesti.
Tämän poustauksen inspiraationa toimi seuraava Ylen artikkeli:
Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11122327
Kommentit
Lähetä kommentti