Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2012.
VAROITUS! Tämä on päänpurkua! Ollakko mitä vaiko eikö ollakko? Niin tässähän vasta siis pulmaa monelle konsanaan.
Olen tässä viime aikoina pohdiskellut niinkin syvällistä asiaa kuin että olenko ulkomuodoltani niinkuin mitä!? Otetaan huomioon, että olen kolmen lapsen synnyttänyt nainen ja kaikki vauvat ovat olleet vähintään nelikiloisia. Toisin sanoen kroppani on käynyt läpi suunnattomia muutoksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Ensimmäisen kerran 2004 kun sain esikoiseni. Mimmi muuntui vaatekoosta 34-36 tasolle 40-42 yhdeksässä kuukaudessa, eikä sen koomin moisia vaatekokoja ole nähnytkään.
Varmaan moni nainen kokee tämän muutoksen kovin luonnollisena ja ihanana, mutta itselleni se ei ollut niin. Parhaimpien imetyshuurujen laskeuduttua ja lopulta imetyksen päätyttyä löysin itseni ruumiista, jota en tunnistanut omakseni. Minulla toki oli ollut vartalon hyväksyntä ongelmia jo ennen - erityisesti rintojeni kanssa, mutta nyt todella olin kuin tuntemattomaan lihakasaan implementoitu ali…

Lasten Remade

Innostuin tuossa jonkin aikaa sitten tekemään lasten vaatteita. Tytöille löytyy mekkosia jotka menevät 1-3 vuotiaille. Ideana on että 1 vuotiaalle vaate on mekko, 2 vuotiaalle tunika ja kolme vuotiaalle paita.

Näistä huiveista tehdyistä mekkosistä löytyy takaa suloinen napitus.

Pojille ja miksei tytöillekkin löytyy Marimekon leikkuujätteistä tehtyjä paitoja. Jokaisen paidan vasemmalla etukappaleella on pieni salatasku jonne mahtuu pikkuväen salaisuudet.

Ja uusin lisäys lasten sarjaan ovat Nanson leikkuujätteistä tehdyt pehmolelut. Tässä ensimmäinen tänään valmistunut Pupunen. Tarkoituksenani on tehdä kokonainen sarja Viidakko Frendejä!

Pupunen tutkiikin jo  kiinnostuneena vielä keskeneräisiä tovereitaan.

Mutta heipat nytten ja muistattehan tulla käymään Remakella katsomaan ja hiplaamaan lasten mallistoamme. Jos et pääse paikan päälle niin tuotteet löytyvät myös uudesta verkkokaupastamme!
-Nea

Uusi alku

Monen vuoden ajan olen värjännyt hiukseni blondiksi, nyt oli aika aloittaa alusta. Parturointikone hoiti hommansa siististi ja nopeasti. Aivan kuin peilistä olisi katsonut takaisin joku toinen ihminen... Vetyperoksidi blondien, silmillä roikkuvien hiusten sijaan tilalla on erittäin tumma ja lyhyt tukka, joka avasi jälleen näkökenttäni.




       En enää voi piiloutua hiusteni taakse. On aika nähdä asiat uudessa valossa.
                                                                                                           -Eve