Työharjoitteluni loppupuolella, juuri ennen joululomalle lähtöä rohkaisin itseäni: 'Tänään mä teen sen'. Puin ulkovaatteitani päälle Remaken portaikon luona, sydän villisti pamppaillen ja menin toivottamaan Mirjamille (eli Smirrelle) hyvät joulut-- Ja kysyin milloin voisin kirjoittaa sen Remade- tiimin sopimuksen josta olimme aikaisemmin jo hieman jutelleet. Siitä se homma lähti etenemään.
Muistan tilanteen hyvin, sillä joskus minun on erittäin vaikeata avata suuni. Vaikka kyseessä olisi vain tervehdys, tuntuu se silti välillä vaivaloiselta ja jälkeenpäin se harmittaa, sillä olen saanut kuulla että ihmiset luulevat minua kopeaksi tai epäystävälliseksi asian johdosta. Oikeasti olen luonteeltani hieman ujo kunnes minut oppii tuntemaan.. Mietin perin pohjin myös asiat läpi ennen kuin myönnyn mikä usein johtaa siihen että mahdollisuus valuu käsistäni jättäen jäljelle vain katumuksen. Uuden vuoden lupauksena lupasinkin yrittää olla spontaanimpi ja tarttua tilaisuuksiin nopeammin!
Tänään päätin hetken mielijohteesta lähteä ulos valokuvaamaan blogia varten. Mielessäni oli aivan toinen aihe kirjoitukseeni, mutta jotenkin päädyin kuitenkin kirjoittamaan tämän tekstin. Sain kuitenkin otettua muutaman kuvan reissultani ja toivon että ne virkistävät näkijäänsä.
Raunioita |
Uskaltakaa kysyä ja olkaa spontaaneja. Onni on omissa käsissänne ;)
Eve
wonderful picture!
VastaaPoistaThank you Paula ^_^ <3
VastaaPoista