24.2.2014

Todellisuudesta REMAKEN takana...

Maanantai 24.2.2014
Tämä on Mirjamin manifesto:
Kuva: Paloni.fi


Luin juuri Palonin Minna Särelän facebook -päivityksen. Paloni on Hesan keskustassa pari vuotta toiminut konseptiliike, joka toisen toimintavuotensa kautta saapui konkurssikypsäksi. Tappiota nielemättä tämä nainen teki vasten tottutua suomalaista "häviön nielemistä ja pohjoiseen painumista" vaan teki asiasta julkisen ja loi näennäisestä turmiosta riemuvoiton. Itse prosessia olen lähinnä rehellisesti sanottuna seurannut katkeran kateellisena ja osin ärtyneenä. Ja ainut syy tälle on siinä, etten parhaalla ilveelläkään saisi aikaan moista temppua. Ja uskon, että näin on monen muunkin pienyrittäjän osalla. On täysin käsittämätöntä, että päälle kolme viikkoa sitten luin lopetusuutisen facesta ja kassaa silloin konkurssin välttämiseksi piti saada aikaan 24.000€.  Nyt kassan pohjaa komistaa jo 67.000 ja rapiat.. kuullostaa varmaan hurjalta summalta-- ehei, tämäkin summa tulee uppoamaan (jos ei ole jo uponnut) kuluihin, joita toiminnasta on syntynyt.

Kuva: Outi Pyy
On hienoa, että Paloni on saanut näin paljon huomiota konkurssi-tempauksellaan, ja siis, vaikka tähän taustaltaan liittyy täysin autenttinen ja tosi tilanne - on tässä myös hyvin kiitettävästi osattu käyttää nk. Peeärrää, jonka hallinta ainakin itselläni on kuten toverini Outi mukavasti ilmaisi "Mirjami olet todella paska peeärrässä" -- ja tämä on totuus.
Mutta, taloudellisten haasteiden lisäksi meillä pienyrittäjillä on muitakin henkilökohtaisempiakin haasteita - kuten miten välttää Burn Out?
Tekstissään (facebook viesti josta tämä teksti sai alkunsa) Minna kuvaa myös sitä massiivista työmäärää, mitä intohimoinen yrittäjä ottaa kantaakseen lähtiessään rakentamaan toimintaa mahdollisesti vielä sellaiselle pohjalle, jonka toimintamallia ei ole vielä ollut käytössä (kuten Remakella). BurnOutin koura on vieraillut myös meillä Remakella. Kolmisen vuotta sitten juuri massiivisen ja raskaan muuttoprosessin jälkimainigeissa koki Remaken suurrimman menetyksensä.
Avoin yhtiö tuli tiensä päähän ihan puhtaasti siksi, ettei avoin yhtiö ole olemassa ilman vastuunalaisia yhtiömiehiään. Jäin yksin.
Kuva: Remake EkoDesign Oy
411m2 käsissäni - suurrimalta osaltaan tässä vaiheessa tyhjillään. Tiloja käyttämässä minä ja äitini Ekokampaamo Familja.
Nyt mietin miten ihmessä päässäni ei käynytkään lopettaminen.. olinhan pienen - vasta vuoden ikäisen pojan äitikin ja osin äitiyslomallakin (ainakin mukamas).
Kuitenkin jatkoin, vaikka se todella nyt jälkikäteen katsottuna tuntuu ihan järjettömältä.
Sain kuin sainkin alivuokralaisia jakamaan tiloja (kuten alunperinkin oli tarkoitus). Alivuokralaisia tosin tuli ja meni. Aina kun luulin saaneeni asiat kuntoon jotain petti alta. Ja tässä pelossa elän edelleen päivittäin.
Kolme vuotta myöhemmin jatkan edelleen, vaikka nyt olen joutunut itselleni myöntämään, että omilla elinvuosilla näitä asioita pahimillaan hoidellaan. Työmäärää en tohdi tässä edes lähteä arvioimaan, sillä olen hoitanut eko-ompelimon kaikki toiminnot (suhteellisen raskas asiakaspalvelumalli),  aikanaan Remade-mallisto projektia sekä koko muun liiketilan ylläpidon alivuokralais-asioineen ja nyt pian vuoden THRIFT second handin toiminnan.


Kuva: MEM ekodesign
Ja niin aikaa vain kuluu... jossain vaiheessa noin kaksi vuotta sitten - ehkä vuosi sen jälkeen kun jäin toimineni yksin - havaitsin, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan omalta osaltani. Vaan mikä avuksi?
Kun keskustelin lähipiiriläisten ja erityisesti saman jo läpikäyneiden kanssa - totesivat he suoralta seisomalta, että nyt vaan otat kato iisimmin. Vaan miten ottaa iisimmin yrittäjä?
Jättäisi osan tehtävistään tekemättä.. ja niin varmaan.
Toisekseen, jostain syystä minun ja Remaken tielle on koko matkan ajan siunaantunut erilaisia "avusteita" milloin missäkin muodossa, joiden johdosta olen sitten tuuminut, että kyllä tämä tästä vielä.
Ja aina pienen näennäisen edistys-askeleen jälkeen on tullut takapakkia ja välillä käsittämättömän rankallakin tavalla.
Toisaalta faktahan on myös se, etten Remake ole saanut tuottamaan ja toimimaan toivomallani tavalla.. Tai sitten en vaan osaa hallita liiketoimintaa. Nykyään olenkin siinä aatoksessa, että firman liiketoimintaa pitäisi ohjata jonkun muun kuin minun - tosin tälläistä ihmistä ei vielä ole ilmaantunut. Toimeen kuitenkin olen tullut. Osan aikaa nautin minimi kokoista äitiyspäivä - ja vanhempainrahaa (kodinhoidontukea) ja yhden vuoden nostin jopa pientä palkkaa Remakesta.

Juuri nyt olen kotona ja poden (itselleni sen avoimesti myöntäen) Burn outtia. Tosin minähän en siihen mitään lääkärinlausuntoa tarvitse, sillä kenelleppä se kuuluisi kuin minulle itselleni. Matkaani BurnOutin myöntämis-hetkeen olen ehkä tehnyt pidempään kuin monesti "taudinkuvaan" kuuluu,  mutta sitä itseäänhän tämä on - ei käy tosiasioiden kieltäminen minulta.
No mikä siis neuvoksi. Ympärilläni on monia monia ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi BurnOutin.
Kuva: Mirjami
Kuullemma aika kammottava kokemus. Fyysiikka vaan pettää alta ja sitten nukutaan kolme kuukautta putkeen ja tuijotetaan seuraavat kolme seinään.. joo HUH. Ja tälle lomalle päästään vasta siinä vaiheessa kun todella kroppa vetäsee täys-käyttökiellon päälle mm. aamupahoinvoinnin ja jatkuvan alakulon voimalla - eikä minkä tahansa alakulon vaan depressiota hipovan -tuntuu kuin kaikki vain yksinkertaisesti olisi loppu ja sitä ei jaksa edes ihmetellä. Paniikin tosin tämän takia pukkaa vielä päälle, joka taas saa adrenaliinin juoksemaan veressä.
Joo, no näinhän se menee palkkasuhteessa. Vaan mitä tekee yrittäjä??
Ei ole yrittäjälle tarjolla kuin joitain arveluttavia ja kalliita vakuutuksia, joidenka turvin haetaan sitten jälkikäteen jotain korvauksia aiheutuneista haitoista. En tiedä - en ole näihin perehtynyt. Ainakin sairasvakuutus oli niin kallis, etten sitä voinut ottaa. Ei ole sairaslomarahaa- saati mahollisuutta siihen ilman koko friman jatkon riskeeraamista, ei sossua, ei mitään. Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Lopeta tai jatka ja toivo, että et ihan kuole.
Joo paskaa liiketoimintaa -kyllä. Mutta jos se mitä itsestäni tämän yrityksen kautta olen maailmaan ja yhteiskuntaan saattanut muuttaa asioiden kulkua edes jollain lailla, on se ollut sen väärti.

BurnOut tuntuu ainakin minulla kulkevan aalloissa, jotka syvenevät vaivihkaa, En voi sanoa selkeästi milloin tämä ylirasittuminen alkoi, mutta voin sanoa, että havaittuna tilani on ollut jo pitkään. Voi toki olla etten edelleenkään sitä syvintä aallonpohjaa ole nähnyt, kun nyt näin reippaasti asiasta jaksan kirjoittaa. Ovelinta tässä on se, että tila töissä tai kotona ollessa on kaksi eri asiaa. Töissä ollessa saattaa olla kaikki hyvin pitkäänkin, mutta ensisijaisesti oireilu alkaa näkyä kotipuolessa. Rentoutuminen ja ns. "pään tyhjeneminen" nostaa toimintaan arvottomuuden ja masentuneen mielenmaiseman. Fyysisellä puolella tämä taas astuu esiin kropassa tuntuvana voimakaana flunssan alkuoireita muistuttavana tilana. Töihin ja "paineeseen" palatessa tilanne palautuu "ruotuun" ja saattaa ainakin aika ajoin toimia normaalisti. Pikku hiljaa ajoittain alkaa sitten esiintyä nk. ylimääräistä tekemistä, joka johtuu siitä että muistin ylikuormittuminen aiheuttaa unhotelua. Alkaa tekemään jotain, mutta huomaakin tekevänsä muuta. Lopulta jaksaminen työpaikalla alkaa myös hiipua - tosin vältämättä tämä ei näy väsymyksenä (muuta kuin silmäpusseina) vaan ilmenee ärtymyksenä, äkkipikaisuutena ja epäuskona omaan toimintaan.

Kuvan lähde tuntematon
No niin, Itse olen nyt tilanteessa, missä kaapista ulostulemiseni "Burniksen" kanssa varmasti ihmetyttää.. ihmetyttää ehkä siksi, että olen juuri ottanut VALTAISAN riskin ja palkannut ompelimoon vastaavan, jotta työtaakkani kevenisi edes hiukan. Tarkoituksena oli tehdä omaa mallistoa vihdoin 17-vuoden unelmoinnin jälkeen, mutta nyt onkin kai pakko myöntää ettei hihoissa välttämättä ole paukkua enää siihenkään. Vietin juuri hiihtolomaa (huimat 4 päivää). Ja ensimmäiset kolme kuluivat lähinnä seinään tuijottaen ja prosessoiden yötä myöden kaikkea mitä on tapahtunut ja miksi. Vasta nyt viikonlopun jäljiltä alan olla järjissäni ja kropassa on lähinnä järjenvastainen väsymystila- en ole vuoteen voinut lukea, sillä nukahdan aina alle viidessä minuutissa.
Tämä koko aihepiiri saattaa tuntua kaukaiselta tai turhanpäiväiseltä ruikuttamiselta. Valittamista tämä ei ole, sillä valitus ei toimi- minä pyrin toimimaan ja saattamaan asioita myös toiselle tolalle. Tässä saattaa nyt nopeasti ajatella, että mitä valitat itseppähän valitset tuollaisen elämäntavan. Näin ajatellessasi mieti kuitenkin hetki. Mieti mitä itse teet yhteiskuntamme paremmaksi saamisen eteen - saatikka maapallon pelastamisen suhteen. Eihän tässä ihan ilman sanomaa ja missiota meilläkään olla kuutta vuotta menty! Ihan pelkästään se, että muka yrittäjien etua vievä järjestö koittaa evätä pineyrittäjiltä edes jonkilaisen toimintaa helpottavan asian saa koko yhteiskuntamme perustan arveluttavaksi politiikasta yleisesti puhumattakaan. Tässä Harrin nimeen linkitetyssä artikkelissa käy pienyrittäjän arjen tausta hyvin ilmi. Harri Jyrkiäisen teksti.
Ja siitä maapallon pelastamisesta vielä. Tässä yllä on kuva, jota kannattaa hetken katsella ja pohtia mitä toiminnallaan ja valinnoillaan haluaa kannattaa?

Lopputulema:
Elämme Remaken toiminnan kannalta jännittäviä aikoja. Voi olla, että meillä on edessä vastaavat toimet kuin Palonilla - mutta liekkö se on yhtä "helposti" toteutettavissa ja nähtäväksi. Remake taisteli jo viime vuoden toistuvia takapakkeja vastaan ja selvisi niistä. Tämä vuosi ei kuitenkaan ole lähtenyt liikkeelle sen ruusuisammin vaikka positiivista kehitystä onkin tapahtunut!

Toivomme tukeanne, sillä ilman sitä meitä Remakena ei ole kauan olemassa- ainakaan tässä muodossa.

Aurinkoista kevään odotusta,
Mirjami Malleus-Lemettinen
Remake EkoDesign Oy












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti