Täytyyhän sitä jotain olla mihin sisäisen etsintänsä kohdentaa!

Täytyyhän sitä jotain olla mihin sisäisen etsintänsä kohdentaa!

OIKEASTI Olin kirjoittamassa jo ennalta harkittua ja sovittua tekstiä, mutta juuri nyt näemmä teenkin aivan jotain muuta - pohjautuen töihin, jotka syntyivät juuri pari päivää sitten kuin itsestään, mutta tilauksesta. No jännityksellä katson mihin tämä minut vie.. Olenhan ensimmäisellä parin päivän ylittävällä lomalla tämän vuoden aikan.. siis loman kunniaksi...

Olemme olemassa toisiamme varten -olemme vain hieman unohtaneet sen. Olemme niin täynnä sitä mikä meidät täyttää. Se kaikki, mikä on näennäisen todellista. Jokin joka vie tilan meiltä itseltämme. Ja tässä allaolevassa kuvassa pohdiskellaan, tutkaillaan ja arvioidaan. Kuinka usein meille tulee sellaista tilaa, jossa todella uudelleen arvioimme sitä mikä on tässä ja sitä mikä on jossain tuolla sisällämme. 

Kolmiot: Olemme raa-asti jaoiteltuna kaksiosainen kokonaisuus. Meissä voidaan sanoa olevan sisäinen ja ulkoinen  - pinnallinen ja syvällinen - ylhäinen ja alhainen. No, ne ovat vain eri määritelmiä, mutta se ei poista sitä, etteikö näitä puolia ole. ON jokin, joka laskeutuu ja jokin, joka nousee kohden. Minulle ne ovat korkeampi Itse - todellinen ajaton olemuksemme, se kipinä, joka on aina ollut ja joka aina tulee olemaan. Sitten on se alempi olemus puoli, jota tällä kertaa kutsutaan Mirjamiksi. Se on tämä persoonallisuus (ulkoinen olemus) - tämä tyyppi, joka kamppailee tässä harhaisessa todellisuudessa koettaen saada selvän siitä, mikä on totta ja missä totuus alkaa. Kuten kuvassa, vaatii tähän havahtuminen ja sen jatkuva tarkasteleminen tarkkaavaisuutta ja läsnäolon kokemusta.

Swastika: Voima. Mikä onkaan meidän ihmiskunnan voima - missä se piilee? Oletko kokenut oman voimasi? Ja kaikille niille, jotka kavahtavat tätä symbolia kerrottakoon, että tämä on eri swastika kuin tuo natseihin viittaava (kulkee eri suuntaan). Sisäinen voima ennen kaikkea on tämän kuvan teema. Kun ihiminen saavuttaa edes jotain selkeyttä siinä, mikä itsessä on mitäkin hän voi alkaa havaita tässä kokonaisuudessa piilevän voiman. Tämä voima on sama kuin luonnossa, sillä olemme osa tätä laajaa ympärillämme levittyvää kokonaisuutta -vaikkakin tätä yhteyttä on koetettu meille kuvata niin monesti, että siitä on tullut jopa klishee. Kun havaitsemme tämän voiman, voimme alkaa käyttää sitä niin hyvässä kuin pahassa - niin valkoisella kuin mustalla puolella. Uskon vilpittömästi, että monet meistä ovat erehtyneet käyttämään tätä voimaa myös erheellisesti, kuten myös allekirjoittanutkin. Se ei olen meidän vikamme -jos tietäisimme paremmin ja meillä olisi vaihtoehtoja sekä ohjausta tarjolla emme niin tekisi.

ANKH: Avain. Kaikkeen on aina olemassa avain. Joka ikiseen ongelmaan, joka ikiseen huoleen. Usein olemme vain niin kiinni itse asiassa, ettemme edes tohdi nähdä sitä, että itse ratkaisu on aina meissä itsessämme. Itselläni tämä kulminoitui vuosien toiveeseen löytää itselleni opettaja. Opettajan kaipuuseeni liittyi voimakkaasti tunnistetuksi tulemisen kaipuu. Se, että joku tunnistaisi minussa olevan potentiaalin ja peilaisi sen itsensä kautta takaisin minulle niin, että voisin sen siinä tunnustetusti ottaa käyttöön. Vaan löysinkö? En löytänyt sitä mistään muualta kuin itsestäni ja niin on! Avain on meissä - ja ennen kaikkea avain siihen kuka olemme, joka on aina oman määritelmämme mukainen ja se, mitä teemme ja kuinka toimimme suhteessa ympäröivään maailmaamme. Syvempi tutkimus tähän teemaan avaa ymmärryksen siihen, että olemme lopulta avain mennesseen ja avain tulevaan. Olemme oman olemassaolomme määrittelevä avain. Kuten kuvassa toivon kaikkien "vetävän kuolemaa turpaan" sillä kuolema on harha - elämä on jatkuvaa - kuolema siellä välissä on vain pilkku lauseen välissä. Ja kun tämän edes jotenkin ymmärrämme - olemme jo todella pitkällä.

Häntänsä nielevä käärme: Ja kuten rakas pienokaiseni tässä kuvassa - katsoo hän tätä olemssaolon todellisuutta uusin silmin - ihmetellen sitä, havaiten sitä siinä ymärryksessä missä on täältä lähtenytkin. Ja kuinka tuo muisto onkaan pyyhkiytymässä pois, tämän raa-an olemassaolon tuskaisessa ja silti niin mahdollisuuksia täynnä olevassa ilmennyksessään. Kuinka voimme säilyttää kaikissa tänne takaisin palaavissa olennoissa tämän neutraalin ihmetyksen. Sen ihailevan viattomuuden, jonka sydän on vilpitöntä onnea täynnä ja myös täynnä ymmärrystä ja olemassaolevaa tietoisuutta. Olen monesti kuullut etteivät monetkaan muista paljon, kovin kaukaa. Minulle muistikuvat koko tämän kertaisen olemassaoloni ajalta ovat elväviä ja selkeitä. Toisinaan olen toivonut niiden katoavan, sillä se on myös samalla tuskaa luova aspekti tai ominaisuus minussa, sillä syvenevä ymmärrykseni luo muistoistani aina syväulotteisempia. Olen tullut muistaneeksi tässä elämässäni myös paljon sellaista mikä ei ole kotoisin tästä elämästä. Joillekkin tämä on jo liikaa ja ymmärrän sen - sen on minulle jo aivan tuttua. Mutta, sanon vain - meillä jokaisella on oma totuutemme omasta todellisuudestamme, toisille sen on laajempi, toisille  rajoittuneenpi - ja kaikki on yhtä hyvä. Olemme eri teillä kohti samaa päämäärää. Kaikki ovat oikeassa kohdassa - aina.

OM: Kaikki on osa suurta sisään ja ulos hengitystä. Kuten nyt ilmenevä todellisuutemme on tulosta ajatuksistamme olemme mekin ehkä ilmennystä jostain suuremmasta ajatuksesta. Ja kaikki joka virtaa ulos, virtaa lopulta sisään. Kaikella on ilmennyksen aika näkyväisyydessä ja levossa. Niin jokainen tuskallinen hetki elämässämme on ilmennys, joka lopulta palautuu siihen samaan alkupisteeseen mistä se on tietoisuutemme saapunutkin. Itse määrittelemme matkan, jonka se mielemme pinnalla kulkee ja kuinka kivutta se siinä siintää. Vaikka erehdymme luulemaan juuri rajallisessa tajunnasamme ajelehtivaa aina vain lisääntyvää vyyhteä todeksi - katsoessamme sitä viikkoa myöhemmin - sen olemus on meille jo aivan toinen. On oma valintamme jäämmekö kiinni siihen, siinä muodossa missä se tietoisuuteemme nousee ja minkälaisia muotoja se sen pinalta ottaa. Voisin toki selittää tätä paljon selvemminkin, mutta tämä kyseinen formaatti tuskin siihen antaa mahdollisuutta.,

Jatketaan kaikki tätä matkaa yhdessä.. Onneksi joidenkin osalta matkamme jatkuu vielä yhdessä! 

Ja niille, joiden matka jo muuntuu, toivon muutoksen olevan mitä kivuttomin.

Rakastan teitä kaikkia - aina.

PS. Nämä tulkinnat edellisistä symboleista ovat omia henkilökohtaisia tulkintojani. Toki tiedän etteivät ne välttämättä kulje yksiin esim. wikipedisassa annettuihin tulkintoihin. Mutta, eikö meidän ole tarkoitus luoda omat tulkintamme kaikesta!? Niin ainakin minä uskon.

 PPS. Antakaa anteeksi, että olen omassa vaillinaisessa oikolukutaidossani julkaissut tämän ilman toisen silmiä. Toivottavasti virheet eivät häirinneet lukukokemustasi  liikaa.