KIERTOTALOUS MUOTIALALLA VAATII VASTUUN UUDELLEEN JAKAMISTA

Käytännön läheisemmin esimerkiksi tekstiili- ja muotialalla tarvittaisiin – kyllä tulonjakautumisen

uudistus, mutta etenkin tuottajien osalta vastuunotto tuottamastaan jätejakeesta jo

tuotannonosan yhteydessä. Näin ollen päästäisiin tilanteeseen, jossa erillistä kierrätys – ja

jälkihuolinta osaa ei enää sellaisenaan tarvittaisi.

Suomi on kuulemma kiertotalouden kärkimaa. Näin ainakin olen kuullut monissa

hankeseminaareissa ja monissa muissakin toteamuksissa. Olemme viimeisen vuosikymmenen aikana

olleet myös monen muun trendikkään ilmiön kiihkeä juhlistaja. Mutta, jääkö kiertotalous vain

ilmiöksi? Toteutuisiko nyt kiertotaloudessa monen muun aiemmin huulillamme olleen alailmiön.

Onko meillä edes enää valinnanvaraa?

Vallinnanvarat alkavat toden totta olla vähissä. Olemme kaikki kuulleet kauhuskenaarioita

luonnonvarojen ehtymisestä, ylikuluttamisesta ja eriarvoisesta tulojakautumisesta. Kaikki nämä

liittyvät kiertotalouteen. Ei ole osa-aluetta elämässämme mihin tämä aihe ei liittyisi. Silti –

kiertotaloudesta puhuttaessa keskustelu typistyy helposti kierrätykseen ja uusiotuotannollisiin

asioihin mm. sellun hyödyntämiseen uudelleen kuiduttamisen yhteydessä. Mutta onko tämä nyt asian ydin?

Asia onkin kiperämpi kuin pystymme suoranaamaisesti sanoa. Toki on selviö, että kiertotalous

toteutuakseen tarvitsee uudenlaisia toimintaan liittyviä mekanismeja ja sovellutuksia. Lopulta nämä

kaikki tulee löytymään ja rakentumaan, kunhan niille annetaan painoarvoa ja edellytykset toteutua.

Maailma on pullollaan pelle pelottomia, joiden mielikuvituksen rajana ei ole raha ja siitä tahkottu oman edun tavoittelu. Miksi siis kiertotalous ei toteutuisi?

Ei voida oikeastaan sanoa, että toteutuuko kiertotalous vai ei. Ei ole olemassa mittaria millä voitaisiin

arvioida kiertotalouden toteumista globaalisti eikä edes paikallisesti. Toki osittaisia mittareita on jo

olemassa ja esimerkiksi jätteen määrän vähentyminen voitaisiin lukea yhdeksi saavutukseksi – tosin

sekään ei voi toteutua minkälaisilla tahansa keinoilla. Suurempi toteutumisen edessä oleva este on vakavampi. Ahneus. Pistääkö sielussa?

Jos lukiessasi tätä tunnet pistoa, se on hyvä, sinulla on järki ja sydän olemassa. Jos ei pistä tilanne on

vakavampi – olet turtunut kuten monet muut – etenkin ne joilla on valtaa saada tämä muutos

aikaiseksi syväluotaavalla ja yhteiskuntaa kestävällä tavalla rakentaen. Jos ne tahot, jotka näitä

edellytyksiä jakavat ja päättävät tulojen jakautumisesta eivät muuta tätä ahneuteen pohjautuvaa ajattelu- ja toimintamallistoaan – ei mikään muutu.

Onneksemme tällaista muutosta on jo havaittavissa. Tänä talvena ja keväänä Sitran rahoittamissa

useissa hankkeissa on saatu erittäin paljon aikaan nimenomaan opetussisältöä, joiden avulla tuleva

sukupolvi ohjautuu jo varhaisessa aikuistumisvaiheessa ajattelemaan laajemmin ja havaitsemaan sitä

millä keinoin voivat edesauttaa omalta osaltaan yhteiskuntamme pohjautumista uudelle

arvopohjalle. On ymmärrettävää, että aiemmat sukupolvet omaksuvat uusia ajattelumalleja vaivalloisemmin. Muutos on kuitenkin ainut vallitseva totuus.

Meillä jokaisella on samanlainen fysiologinen ja psykologinen kokoonpano- mikä sitten saa ihmisen

toimimaan niin, että vastuu voidaan sysätä toisen tahon harteille tai rahat kääriä omaan taskuun

toisen kärsiessä vieressä? Meidät on opetettu tähän – ja mihin on opittu, on myös uudelleen

opittavissa. Voimme ohjelmoida aivomme uudella tavalla. Arvopohja uudistus on tarpeen.

Kiertotalous ei voi koskaan toteutua näillä vallalla olevilla ja rahaa ohjaavilla arvoilla, joiden kautta kaiken arvo määritellään, sillä kuinka paljon tuottoa on tavoitettavissa.

Käytännön läheisemmin esimerkiksi tekstiili- ja muotialalla tarvittaisiin – kyllä tulonjakautumisen

uudistus, mutta etenkin tuottajien osalta vastuunotto tuottamastaan jätejakeesta jo tuotannonosan

yhteydessä. Näin ollen päästäisiin tilanteeseen, jossa erillistä kierrätys – ja jälkihuolinta osaa ei enää

sellaisenaan tarvittaisi. Tämän hetkinen mekanismi on jakautunut kahteen osaan. Näiden välissä

kuin polarisaatiopisteessä, kuluttaja. Tästä johtuen keskustelu jää muna vai kana asteelle. Onko valtava tekstiilijätteen määrän syy tuotannossa vai kuluttajassa?

Kaikkia tarvitaan niin syiden kuin seurausten syntyyn. Meillä kaikilla on osamme ja voimme valita

jättääkö se minkälaisen jäljen. Kenenkään osa ei ole vähäpätöisempi ja sillä minkä koulutuspohjan tai

muun yhteiskunnallisen statuksen ihminen omaa, ei ole väliä – vaan sillä miten toimii.

Omat keinoni ovat vain näennäisen vaatimattomat, mutta ovat osoittautuneet ajan myötä

tehokkaiksi. Tekemisen muoto on sivuseikka – se on ilmentymä siitä mitä yksilö ajattelee ja kokee.

On valinta olla määrittelemättä omia arvojaan, on valinta antaa yhteiskunnan ja opittujen mallien

määritellä arvonsa ja on valinta olla pitämättä kiinni arvoista, jotka tietää ihmiskunnan ja maapallon

edun mukaisiksi.

Esittilemme Lauantaina 21. heinäkuuta viimeisimmän tuotoksemme siitä, mitä tämän hektisellä

kulutuksen ylijäävällä tekstiilimassalla voisi tehdä. MEM ENDURE on viides luomamme

sarjatuotettava mallisto. Veistoksellisista ja taidokkaista muodoista, sekä vahvasta ja symbolisesta

printtimaailmasta rakentuva ENDURE on valmistettu kokonaan Vantaan Kontin ylijäämävaatteista.

Paulan suunnittelemat printit on toteutettu Kokkotyö-säätiöllä. ENDURE:ssa yhdistyykin

ainutlaatuisella ja konkreettisella tavalla taidokas muotoilu, kiertotalous ja yhteiskunnallinen

vaikuttavuus.