Selailin tässä
yksi päivä läpi vanhoja kuvia ammattikoulu ajoilta ja mieleen
nousi eräs tapahtuma..
Olin matkalla
kotoa kouluun yhtenä päivänä kesän loppupuolella amiksen toisella
luokalla. Olimme sopineet koulukaverini kanssa menevämme koulun
jälkeen ottamaan kuvia jossain päin Helsingin keskustaa.
Kävelin läheisen
lukion ohi ja vastaan tuli kaksi ikäistäni tyttöä. Sain osakseni
heiltä pitkiä katseita ja satuin ohimennen kuulemaan seuraavan
kommentin:
”Kelaa jos mä
näyttäisin nykyään tolta!” -Tunne oli molemminpuoleinen.
Mielestäni
vaatteissani, taikka ulkonäössäni ei ollut mitään
kauhisteltavaa.. Punaiset hiukset rusetilla niskassa, valkoinen
kauluspaita, korsetti, musta jakkutakki, mustat polvihousut ja pitkät
saappaat. Ehkä olin vain tyttöjen mielestä pelottava kummajainen
ja aiheesta oli syytä huomauttaa kovaan ääneen.
Olin amiksen alussa päättänyt, etten enää antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa pukeutumiseeni. Mutta tämä ohimennen esitetty huomautus jäi silti mieleen. Ei sinänsä että olisin loukkaantunut, sillä se sai minut miettimään syitä siihen, miksi toiset kokevat suurtakin tarvetta sulautua suureen massaan.
Mutta olisiko
minusta yhdeksi massamuodin muavaamaksi olennoksi? Pystyisinkö
tosiaan sulautumaan siihen epämääräiseen massaan, jonka
pukeutumisen määrittelee muutama korkeille korokkeille nostettu
henkilö? Toisaalta olisihan se aika turvallista, en herättäisi
kummemmin huomiota -en negatiivista enkä positiivista.
Jotkut
viestittävät selkeästi pukeutumisellaan asemaansa, mielipiteitään,
kantaansa jostain asiasta tai elämänasenteestaan ja
mieltymyksistään. Mitä sitten viestittävät nuo legginseihin ja
trikootoppeihin pukeutuvat (kloonit)? Ehkä jonkinlaista
yhteenkuuluvuutta tai muotitietoisuuttaan. Onneksi meitä on
kuitenkin moneksi. Ja vaikka minulla ei ole mitään edellämainittuja
vastaan, en silti aivan ymmärrä heidän eräänlaista
turvallisuuden kaipuutaan.
En ole koskaan
osannut määritellä tai rajata käsitystä omasta ”tyylistäni”
-se nimittäin on täysin aamuisesta fiiliksestä -tai
vaihtoehtoisesti tilanteesta kiinni. Luonnollisesti niittvyö ja
verkkosukat eivät kuulu työasuuni. Mutta mitä edes on erilainen
pukeutuminen? Sitäkö että on päässä silinteri ja kilo kajaalia,
korsetti ja tyllihame? Erilaisuus taitaa olla kaikkea sitä, mitä
massa ei hyväksy tai ymmärrä. Joten taitaa olla aika unohtaa
muiden kyräilyt ja tuhahtelut ja jatkaa samaa rataa, mitä tähänkin
asti..
Harmi vain
sinänsä... Sillä se tyttö, jonka ohitin matkallani sinä loppukesän
päivänä, ei taida koskaan saada tietää mistä kaikesta jää
paitsi.
Tässä kuvamateriaalia siltä päivältä.
Terveisin, Identiteettinsä tähän kaikkeen sekasortoon mahdollisesti kadottanut.
Anna Laitila
Kommentit
Lähetä kommentti