Kameleontti-identiteetti.
"Niin.. Menit sitten ja ajoit puolet päästäsi siiliksi.."
Kyllä! Niin tein.. Ai miksikö? Huvin ja urheilun vuoksi, kai.
En oikeastaan osaa sanoa tarkalleen miksi, viime viikolla tuli vain sellainen olo -ja mahdollisuus kun olimme Smirren ja Nean kanssa Remakella. Smirre parturoi oikean puolen päätäni millisiiliksi käden käänteessä ja that's it.
Ai miltäkö nyt tuntuu?
Eipä oikeastaan mitenkään erilaiselta, lähinnä tämä pieni muutos ulkonäössäni on saanut minut jälleen pohtimaan ihmisten arvoja ja ennakkoluuloja.
"Selkeästikin ihminen, joka tällaista menee tekemään on vähintäänkin päästään vialla tai vähintäänkin hukassa" -ensimmäisestä en itse varmuudella uskalla mitään mennä väittämään, mutta jälkimmäisen myönnän
Olen tosiaan tainnut hukata identiteettini jonnekin maailman myllerryksiin.
Mutta taasen toisaalta olen aina ollut varma siitä, että olen jotain etäistä sukua kameleontille, joten ehkä tällainen hapuilu ja hakeminen on vain osa prosessia tai osa minua itseäni.. Ehkäpä jonkinlainen luonteenpiirre, josta en pääse eroon vaikka haluaisinkin.
No ainakin minulla on hauskaa seuratessani kanssaihmisteni ihmetteleviä ja hämmästyneitä katseita, kun eivät näemmä osaa päättää olenko tosissani vai oliko tämä vain vitsi.
Siinähän pähkäilette!
"Niin.. Menit sitten ja ajoit puolet päästäsi siiliksi.."
Kyllä! Niin tein.. Ai miksikö? Huvin ja urheilun vuoksi, kai.
En oikeastaan osaa sanoa tarkalleen miksi, viime viikolla tuli vain sellainen olo -ja mahdollisuus kun olimme Smirren ja Nean kanssa Remakella. Smirre parturoi oikean puolen päätäni millisiiliksi käden käänteessä ja that's it.
Siinä on! Ja sen saa kätevästi myös piiloon jos tarve vaatii.
Ai miltäkö nyt tuntuu?
Eipä oikeastaan mitenkään erilaiselta, lähinnä tämä pieni muutos ulkonäössäni on saanut minut jälleen pohtimaan ihmisten arvoja ja ennakkoluuloja.
"Selkeästikin ihminen, joka tällaista menee tekemään on vähintäänkin päästään vialla tai vähintäänkin hukassa" -ensimmäisestä en itse varmuudella uskalla mitään mennä väittämään, mutta jälkimmäisen myönnän
Olen tosiaan tainnut hukata identiteettini jonnekin maailman myllerryksiin.
Mutta taasen toisaalta olen aina ollut varma siitä, että olen jotain etäistä sukua kameleontille, joten ehkä tällainen hapuilu ja hakeminen on vain osa prosessia tai osa minua itseäni.. Ehkäpä jonkinlainen luonteenpiirre, josta en pääse eroon vaikka haluaisinkin.
Kumpi nyt sitten onkaan se "oikea" minä..?
No ainakin minulla on hauskaa seuratessani kanssaihmisteni ihmetteleviä ja hämmästyneitä katseita, kun eivät näemmä osaa päättää olenko tosissani vai oliko tämä vain vitsi.
Siinähän pähkäilette!
<3 Anna
I love the photos <3
VastaaPoista<3
VastaaPoista